Terveisiä Ruotsista

Hyvää joulua!

Jääpalloilijan joulu ei ole pitkä kun jo tapanina jatkuvat pelit. Tapanin päivän otteluihin kannattaa seurojen tosiaan panostaa, sillä hiljaisen uutispäivän ansiosta voi tilaa mediasta löytyä. Panostaa kannattaa myös kaikkien jääpallosta kiinnostuneiden, sillä mikään muu ei ole lajille yhtä hyvä mainos kuin että satunnainen kävijä tekee huomion: Onpa täällä yllättävän paljon väkeä.

Ja kyllä meidän jääpalloihmisten on ensin näytettävä esimerkkiä peleissä käymisestä ennenkuin voimme odottaa muidenkin kiinnostuvan. Toisaalta jääpallo ei ainakaan huonoiten ole omaa porukkaa katsomoihin hoitanut.

Olen ihmetellyt miksi salibandyn katsojamäärät eivät ole nousseet harrastajamäärän kasvun mukana. Lajia pelaa tuhansia junioreita ja sarjatasoja on useita. Peliä myös pelataan siististi sisällä, mutta katsojakeskiarvot pyörivät muutamassa sadassa. Kiinnostavaa nähdä miten salibandy hyödyntää maailmanmestaruuden tuoman mediahyödyn.

Mutta media-asioista vuodenvaihteen jälkeen lisää. Tällä kertaa oli tarkoitus kertoa kuulumisia Ruotsista. Välitän ensin maalivahtitoveri Ilkka Hoffrenilta tunnelmia Allsvenskanin Stjärnanista, siellä on näköjään aika sirkus päällä. Ilen omin sanoin:

"Suhteellisen värikäs ja erilainen alkukausi on takana. Ekoissa jää treeneissä minulle ojennettiin jotkut vanhat venäläiset suojat ja häkkikypärä, niillä varusteilla ei kerätty kuin palloja maalista. Sportchef tuskaili siinä vaiheessa, että minkälainen kaveri me on tänne tilattu, mutta syyskuun aikana tilanne siltä osin rauhottui, kun sain haluamani varusteet.

Syyskuussa meille saatiin vihdoin ja viimein valmentaja Alexander Epifanov 48, Zorkista, joka on 90-luvulla pelannut Pasa-Bandyssä kaksi kautta. Tällä hetkellä joukkueessamme on valmentajan lisäksi neljä venäläistä, kaksi suomalaista ja jokunen ruotsalainen.

Lokakuussa alkoi isonkentän pelit ja heti ensimmäisessä matsissa murtui sormi, joka vaatii ainakin Suomessa 6 viikon huilin, mutta kuten arvelinkin Venäjällä ei tunneta sanaa murtuma, se on joko poikki tai normaal ja tässä tapauksessa se oli normaal. Sain viikon aikaa parannella sormea ja vapautusta jäätreeneistä ja sitten takasin jäävahvuuteen. Valmentaja tokaisi suomeksi että yksi käsi yksi käsi. No nyt kahden kuukauden jälkeen asia kostautuu, kun sormi on vieläkin turvoksissa ja kipeä, mutta tähän on tyydyttävä, kerrankin saa pelata kaikki pelit.

Pukukoppielämä on ollut varsin mielenkiintoista, kun en oikein tiedä tässä vaiheessa kumman kielen osaan vähemmän huonosti venäjän ja suomen sekotuksen vai ruotsin, joka on kuulemma täällä etelässä lähellä tanskan kieltä. Palaverit ovat myös mielenkiintoisia, ensin valmentaja sanoo venäjäksi, sen jälkeen ruotsalaistunut venäläinen tulkkaa ruotsiksi ja lopuksi Joni (Kauhanen) kääntää minulle suomeksi. Ei tahdo aina ihan kaikki olellinen tulla samassa muodossa perille, se tosin ei johdu Jonista.

Valmentajalla on hyviä ideoita ja tietoa jääpallosta valtavasti, mutta vain viidesosa eli venäläiset ymmärtää täysin mitä harjoituksissa ajetaan takaa eli aika sekavaa ja välillä pitkää seisoskelua on harjoituksissa. Se on ollut negatiivinen asia.

Kaudesta on takana viisi peliä, kaksi voittoa, tasapeli ja kaksi tappiota eli taistelu seitsemännestä sijasta ja suorasta säilymisestä jatkuu hamaan loppuun saakka.

Hyvää joulua kaikille maalivahtiblogin lukijoille!!!

Me odotamme tänne Oskarshamiin joulupukkia, joka toisi Zorkista meille joululahjan, katsotaan kuinka käy..."

Tämähän kävi tällä kertaa helposti kun Ile hoiti kirjoituspuuhat. Jatketaan ensi kerralla Ruotsin tarinoita. Loppuun vielä Ilen kommentti varustekeskusteluun.

"Kommentoin sen verran suojia että meillä oli joskus syksyllä ns. varustepäivät jossa kokeiltiin ja tilailtiin haluamamme varusteet. Olin jo päättänyt että uudistan koko varustepolitiikan uusi maski kiekkosuojat ja kiekkoveskarin toppahousut. No ensin kokeilin suojia, hienon näköset ne oli ja kalliit, mutta ne ei vaan istunut mun jalkoihin ja näin otin vanhat tutut jofat, jotka on mielestäni hyvät vaikka ovat jo vanhaa uutta mallia. Seuraavaksi kokeilin toppahousuja, nekään ei oikein istunu päälle, mut otin summamutikassa yhtä kokoo pienemmät mitä oli näytillä ja arvonta onnistui ja ne on tosi hyvät. Maskiakaan en uskaltanu vaihtaa ja näin ollen vain toppahousut on uudenkoulukunnan.

Sit hanskoista mielenkiintoinen juttu, korostan että sääntöä niiden kokoon en tiedä, pitäs varmaan kaima Vainikalta kysyä... Olin Suomessa ensimmäisiä jotka leikkas tuplapaksuista harkkahanskoista sormet erikseen jotta niillä voi pelata ja tietysti sientä jätettiin niin paljon ku vain mahdollista, pelasin niillä suomessa kolme kokonaista kautta ilman minkäänlaista ongelmaa.

Ensimmäinen harkkamatsi ruotsissa, linjatuomari tuli pelin alussa luokseni ja sanoi että hanskat on vaihdettava niillä ei saa pelata, kysyin miksi ja sääntö menee kuulemma niin että sormien ulkopuolella saa olla vain sentti kumia. No eikun hanskat vaihtoon ja saksia peliin, pointti on lähinnä se jos kaikilta maalivahdeilta suomessa ja ruotsissa asia tarkistettaisiin, moniko pelaisi sentin leveillä hanskoilla??

Tosin Otterbäckenin maalivahti pelasi laillisilla hanskoilla, hanskat nimittäin oli alushanskat!!! En oikein meinannu uskoa asiaa mut muutkin kiinnitti asiaan huomiota!"

Rauhallista joulua. Palataan bandy-asioihin Tapaninpäivän pelien jälkeen.

AV