MM-tunnelmia

Sku dag alla.

Näin sitä vierähti taas yhdet MM-kisat. Ruotsi voitti ja pieni Suomi taisteli urheasti. Sen verran kisoja katsoin, että nyt on yhteenvedon aika.

Aloitetaan tärkeimmällä eli maalivahtikollegoiden ryntäilyillä. Mukavaa oli, että kisojen molemmat huippupelit Ruotsi-Venäjä olivat myös maalivahtipelejä. Zinkenillä alkusarjassa sekä Ruotsin Andreas Bergwall että Venäjän Kirill Khvalko joutuivat venymään aivan huipputorjuntoihin pelin ratkaisuhetkillä. Khvalko torjui korkealta kulmasta ruotsalaisen suupin läheltä ja Bergwall otti kulmasta sellaisen kopin että jos pallo ei olisi kaverin kädessä ollut, en olisi torjunnaksi uskonut. Rankkarikisassa Bergwall nappasi yhden pallon Khvalkoa enemmän, mutta se ei ollut pelkästään Bergwallin ansiota. Pallo sattui suoraan syliin ilman että Bergwallin tarvitsi liikahtaakaan. Kuva tilanteesta yllä. Näyttääkö siltä että Bergwall olisi torjunut? Klikkaa kuvaa, se suurenee.

Finaalissa molemmat olivat vedossa. Ensimmäisella jaksolla peli vaihteli päädystä toiseen ja molemmat joutuivat töihin. Bergwall veti pidemmän korren koska Ruotsi oli parempi. Venäläisten vedot tulivat maalivahdin ulottuville, kun Ruotsalaiset purjehtivat koko hoidon läpi ja yksin Khvalkoa vastaan.

Suomen pojat esiintyivät myös edukseen. Tosin Kimmon en nähnyt pelaavan kuin Valko-Venäjän pelissä, niin arvio on hieman kevyt. Soranen eli Hiekkanen oli kieltämättä mainio silloin kun peli oli tasaista ja maalivahdilla on ylipäänsä mahdollisuuksia torjua. Venäjä välierässä Pasi teki minkä pystyi, mutta Kazakstan pronssipelissä hoiti tiukassa pelissä monta vaarallista tilannetta Suomen eduksi.

Muista maalivahdeista on hieman vaikea sanoa mitään koska kisoissa pelattiin niin vähän tasaisia pelejä. Esimerkiksi Norjan maalivahti torjui aivan huipputorjuntoja murskapelissä Venäjää vastaan, mutta puutteet jalkatorjuntatekniikoissa paljasti, että kyse saattoi olla myös Venäläisten heikentyneestä tarkkuudesta. Jääpallossahan maalivahtia tarvitaan ja mitataan vasta kun peli on tasainen.

Hyvä uutinen kisoista on, että niiden kokoa harkitaan pienennettäväksi. Se on paras uutinen pitkään aikaan. Nyt pelattiin 44 peliä ja leiri kesti pelaajilla lähes kaksi viikkoa. Siinä ei kyllä ole mitään järkeä, koska suurin osa otteluista on niin epätasaisia. Tällä kertaa muita kuin lajia tiiviisti seuraavia kiinnostavia pelejä oli tasan kaksi. Ruotsi-Venäjä kahdesti. No avausottelussa Ruotsi-Suomi oli ihan hyvin väkeä. Mutta pienemmät kisat avaavat mahdollisuudet myös Suomelle järjestää kisat.

Jos A-kisat pelataan neljän joukkueen kesken, niin tällä hetkellä Norja jää ulkopuolelle. Norja tietysti vastustaa uudistusta, mutta nyt joku voisi jyrätä Norskien yli. Joukkueella ei nimittäin ole urheilullisesti mitään tekemistä neljän parhaan maan kanssa. Norjalla on huomattavasti pienempi mahdollisuus voittaa Suomi kuin Suomella Ruotsi tai Venäjä.

Vielä parempi uutinen olisi että kisat pelattaisiin joka toinen vuosi. Turnauksia ja pelejä pitää tietysti olla, mutta MM-titteli kärsii jos siitä pelaavat kaksi samaa joukkuetta vuosi toisensa perään. Tällä hetkellä kun Suomella tai Kasakeilla ei ole kykyjä haastaa kaksikkoa vakavasti. Toki kisoissa on mahdollista onnistua juuri yhdessä ratkaisevassa pelissä, mutta ei se mahdollisuus tarkoita että joukkueet olisivat tasaväkisiä. Tasaväkisyys tarkoittaa, että voitosta taistellaan jatkuvasti eikä satunnaisesti. Jääpallossa tasoero kun tapaa tulla yhden pelin aikana paljon paremmin esille kuin muissa pallopeleissä. Näissä kisoissa tasoero oli selvä, Ruotsi ja Venäjä olivat selvästi muita edellä.

Jääpallo kun ei ole jääkiekkoa. Jääkiekko on niin suosittua, että sen ei tarvitse huolehtia niistä jotka kyllästyvät seuraamaan MM-kisoja joka vuosi. Jääkiekolle on tärkeää, että ne jotka lajiin ovat sitoutuneet (ja ovat valmiita sijoittamaan siihen rahaa) saadaan joka vuosi peliin mukaan. Ja jääkiekkoon sitoutuneita kannattajia on riittävästi.

Eikä tittelin painoarvosta tarvitse huolehtia koska laji saa niin paljon julkisuutta, ettei se saisi sitä merkittävästi enemmän vaikka painoarvo olisikin suurempi jos kisat olisivat harvemmin. Toisin sanoen kokonaisjulkisuus ei olisi suurempi jos kisoja olisi joka toinen vuosi. Lisäksi jääkiekossa hyviä maita on ratkaisevasti enemmän. Kisoja kierrätetään useamman maan kesken ja järjestäjämaassa kisat saavat suuren huomion. Jääpallossa nykymuotoisia kisoja voi järjestää vain Ruotsissa ja Venäjällä, eikä Ruotsissakaan ole voimia järjestää niitä joka toinen vuosi.

Jääpallossa asiat ovat päinvastoin kuin jääkiekossa. Juuri mestaruuden painoarvo olisi tärkeä, jotta huomiota saataisiin lisättyä urheilua seuraavien keskuudessa. MM-kisoista kirjoitettiin taas uskollisesti monessa lehdessä, mutta otsikoiden sävy kertoo mitä niistä ajatellaan. Suurin osa otsikoista oli tyyliä: Suomi vakiintunut pronssi-mitalijoukkueeksi. Varsinaista intoa jota yllätykset ja suuret voitot tuovat niistä ei löytynyt. Ja kuinka voisikaan olla? Suomen pronssi MM-kisoista kerran vuodessa tuskin yllättää ketään. Epäilen että julkisuus olisi suurempaa ja jääpallon kannalta laadukkaampaa jos kisat olisivat joka toinen vuosi. Tai jos kisat olisivat pienemmät jolloin Suomelle olisi mahdollista toimia järjestäjänä. Kotikisat kiinnostaisivat varmasti.

Loppuun pari kuvaa kisoista, Zinkeniltä Ruotsi-Venäjä.

Ei maalia!

Ei tainnut tästäkään tulla maalia.

AV

"Omalla bussilla"

Hyvää päivää.

Tällä kertaa pitää palata hieman menneisyyteen ja muistella. Vanhat hyvät ajat palautuivat mieleen, kun luin Seinäjoen uuden jääpalloseuran Pallo and the Boysin verkkosivuja. Mahtavaa tietysti, että jääpalloon saadaan uusia seuroja. Ehkä ensi kaudella Suomi-sarjaan? Mutta harvinaista lienee nykyään, että seuralla on vielä oma linja-auto. Vieläkö tosiaan joku pääsee pelimatkalle 80-luvun bussilla? Kuva bussista tässä.

Kyllä oli tunnelma toinen kuin nykyisin kun omalla bussilla startattiin pohjoisen reissulle joskus -90-luvun alussa. "Omalla bussilla", opasti seurajohtaja Ilmo Viitanen joukkuetta matkaan. Ja kyllä sillä autolla reissatiinkin. Ahdasta ja hankalaa, mutta harvoin tylsää. Ja vakiokuski Ape Heikkilä jaksoi aina autoa kehua.

JPS:n vankka puna-sini-valkoinen vanha postibussi kuljetti joukkueita uskollisesti vuosikausia. Epäilen että osa ansiosta uskollisuudessa taisi olla Apella. Veikkaan että ihan kaikkien käsissä auto ei olisi yhtä luotettava ollut.

Ainakin se kaveri sai heti kättelyssä kyseenalaisen maineen joka ei osannut ilmata moottoria. Joukkue oli lähdössä kauden päätteeksi Uppsalaan Ruotsin finaaliin ja autosta oli varastettu polttoaineet. Linjuri hyytyi jo ennen Viitaniemeä, onneksi Ape saatiin puhelimeen ja hän pystyi konsultoimaan huollon ja auto saatiin kuntoon ja tankattua. Kuskin huumorintaju oli seuraavan kerran koetuksella heti Viitaniemessä. Parkkipaikalla joukkue oli kyllästynyt odottamaan ja sen tietää mitä tapahtuu kun juhlareissulle ollaan lähdössä ja joutuu odottamaan ja kevätaurinko paistaa ja eilen on oltu... Selitä siinä sitten urheilujoukkueen käytöstä ja yritä olla sanomatta, että on se kumma kun bussikuski pitäis olla eikä osaa katsoa onko autossa polttoainetta ja sitten se hyytyy eikä sitä osaa ilmata. Niin onko se kumma jos muutaman kaljan siinä tuntikaupalla odotellessa juo, eikä sitten vuolaasti kehu, että onpa hyvä kuski kun ei osaa linja-autoa ajaa. Se ei ollut hyvä alku. Kolmen päivän reissu oli jo ennen lähtöä täynnä konflikteja ja kello oli kai puoli kymmenen aamulla.

Viimeisiä kertoja matkustin siinä bussissa Keski-Suomen kivenkovan kolmosdivarin potkupallon pelireissulle muistaakseni Äänekoskelle. Bussi oli käynnissä kun pelaajat kokoontuivat Viitaniemeen. Matkan aikana panin merkille, että Ape piti autoa käynnissä koko ajan, kahvitauollakin. Kun se vielä pelin jälkeen ruksutti parkkipaikalla, kysyin Apelta onko autossa jotain vikaa. Oli, sitä ei voinut sammuttaa. Ja sillä oli ajettu jo juniorijoukkue Imatralta Jyväskylään ennen meidän reissua. Kun auton sai jollain manööverillä altapäin käyntiin ei sitä kannattanut sammuttaa. Muuten olisi voinut jäädä matkanteko siihen.

Mutta nykyaikana kaikki on niin siistiä ja steriiliä että siihen tikahtuu. On dvd:t ja vessat ja tilaa ja penkit kääntyy ja ja käsinojat nousee. Ei siinä mielikuvitukselle jää tilaa. Toisaalta ei ne vanhat autot aina ihan huippuja olleet. Varsinkaan pakkasella. Kerran ensimmäinen auto oli jäässä eikä sulanut, vaan hyytyi Tourulan huoltoasemalle. Toinen bussi hyytyi metsätaipalelle ja todettiin että Varkauteen on lyhyempi matka kuin Jyväskylään, joten WP:n bussi hälytettiin apuun. Peli alkoi myöhässä ja oli ohi jo ennenkuin ehdimme kentälle. Olin varamaalivahti, joten kyseessä oli 90-luvun alku. Mitenköhän silloin saatiin yhteys metsänkeskeltä? Ehkä jollain oli jo NMT. Se oli ainoa kerta kun pääsin WP:n bussin kyytiin, joskin sitä usein ihailin. Se oli muistaakseni postibussi myös, pitkä malli vain ja pyöreät etuvalot. Seuratunnukset isolla kyljessä kuten JPS:n bussissa. Ja paljon JPS:n bussia vanhempi. Kertokaa kuka muistaa. Ja kertokaa muutkin miten mukavaa ennen oli, omalla bussilla mennä.

AV

Isoja otsikoita ja heti!

Hyvää iltaa jääpalloväki

Tässä viime posteissa on käsitelty jääpallomaalivahtien arkea, varusteita, torjuntatekniikoita sun muita. Kiitos kommentoijille, jatketaan keskusteluja.

Tällä kertaa ajattelin kirjoittaa hieman yleisemmästä aiheesta joka jääpalloväkeä kiinnostaa, nimittäin julkisuudesta. Pienenä lajina arvotamme itseämme paljon julkisen näkyvyyden kautta, jos näyt olet olemassa ja jos huomio lisääntyy, lajin katsotaan kehittyvän. Itsellänikin huomio uutiseen tai lehteen tarkentuu heti jos huomaan siinä jääpalloa.

Mielestäni jääpallo saa harrastajamääräänsä nähden kohtalaisen paljon julkisuutta. Toki valtakunnan uutisvirtaan pienen lajin on vaikea päästä, mutta se ei minun mielestäni ole kovin tärkeääkään. Kuten Äikäs totesi viikon littarissaan Hesarin uutissivusta, uutiset eivät ole kovinkaan positiivisia. Kyllä jääpallokin sinne pääsee, jos joku liigapelaaja puukottaa taksijonossa tai jää dopingtestissä huumeista kiinni.

Uutisoinnissa käytetään kriteereinä toimituksen arviointia siitä kuinka suurta joukkoa asia kiinnostaa. Ja jääpallon kohdalla täytyy tapahtua jotain niin suurta, että se kiinnostaa huomattavasti suurempaa joukkoa kuin jääpalloa tavallisesti seuraava yleisö, jotta se nousisi valtakunnalliseksi uutiseksi. Sen takia iltapäivälehdissä pienet lajit ovat esillä harvoin ja jos ovat niin yleensä kyseessä on skandaali. Urheiluruutu on tässä asiassa poikkeus, sillä Ylellä tosiaan on palvelutehtävä. Mutta jos asiaa Yleltä tiedustelisi, voisi vastaukseksi saada FST:n hoitavan jääpallon osuuden televisionäkyvyydestä. Onko jääpallo ollut Sportmagasinetissa esillä?

Tällä kaudella mieleeni ei tule kuin yksi uutinen, joka olisi voinut olla valtakunnallinen. Se oli Venäjällä pelaavien paluu kesken kauden palkan maksun loputtua. En tiedä oliko siitä suomalaisissa lehdissä, Ruotsissa se oli iltapäivälehtien urheilun pääuutinen. Toki ruotsalaisia palasi paljon enemmän ja suomalaisetkin palasivat ruotsalaisseuroihin. Toinen uutinen on tietysti MM-kisat.

Kohtalaisen paljon julkisuutta jääpallo saa paikallislehdissä. Tapanani on vieraspelien jälkeen käydä kirjastossa lukemassa maakunnan sanomalehdet ja lähes aina jääpallo on noteerattu. Ainakin HIFK:n vierailu on yleensä noteerattu, JPS:n ajoista en niin muista enää. Hesari kirjoittaa Helsingissä pelattavista peleistä vaihtelevasti, mutta se onkin enemmän valtakunnallinen lehti kuin paikallislehdet yleensä.

Paikallislehtien tekemiset ovatkin jääpallon kannalta paljon kiinnostavampia ja myös tärkeämpiä kuin valtakunnallinen media, sillä niiden uutiskynnys on jääpallon kannalta oleellinen. Porissa ei ole uutinen, että Veiterä voittaa Akilleksen, mutta Lappeenrannassa se on. Ja sen pitäisi Etelä-Saimaaseen päätyä. Paikallislehdissä myös julkaistaan jääpallon kannalta kiinnostavia artikkeleita, kuten Kalevan juttu nuorista oululaispelaajista tai Anttisesta. Keskisuomalainen julkaisi lähes sivun kokoisen jutun viime talvena Moskovasta MM-kisoista, toimittaja oli lähetetty sinne asti jääpallojuttukeikalle.

Hyvä paikallislehti kertoo aivan varmasti jääpallosta, kunhan seura ja joukkue on kiinnostava. Ja mistä tahansa saadaan kiinnostavaa, sen eteen vain joutuu näkemään vaivaa. Uutisia ja tietoa kannattaa koota yhteen ja jakaa toimituksiin. Ei toimituksissa ehditä uutisia etsimään, suurimman osan joku vinkkaa. Ja jos tietoa yhteen keräämällä helpottaa toimittajan työtä, uutisen läpimeno on paljon todennäköisempää. Lehteen kirjoittavana toimittajana voin kertoa, että mikään ei lisää jutun kokoa paremmin kuin valmiiksi kootut kansantajuiset taustatiedot uutistiedotteen lisänä. Kyllä toimittaja kunnian jutusta saa, vaikka joku muu olisi tiedot tarjonnut, mutta jos hän joutuu itse tiedot kaivamaan, jäävät ne usein kaivamatta.

Ja uutisia todellakin keksitään! Moni uutinen on tapahtuma, kuten kiinnostava ja jännittävä jääpallopeli jonka kotijoukkue voittaa. Mutta uutisia tai artikkelin arvoisia ovat myös monet seikat ja ihmiset joita ulkopuoliset eivät tiedä tai huomaa, mutta jotka ovat lajia seuraaville itsestäänselviä. Ei niistä lehdissä kerrota, ellei jääpalloväki nosta niitä esille.

Paikallislehden toimitukseen voi myös vedota paikallisuuden puolesta. Kymmenkunta vuotta sitten Keskisuomalainen uhkasi lopettaa paikallispeleistä kirjoittamisen ja keskittyä jääkiekkoon ja formuloihin. Kirjoittelu jääpallosta saattoi vähän vähentyä, mutta palasi sitten. Mitä virkaa paikallislehdellä on, ellei se kirjoita paikallisista asioista? Luulevatko ne voivansa kilpailla Internetin kanssa uutisista? Näitä voi toimittajilta asiallisin sanankääntein kysyä jos suhtautuminen on niuhaa.

No eivät lehdet yritä valtakunnallisen median kanssa uutisista kilpailla. Realismi vain ajaa ne julkaisemaan juttuja, jotka toistuvat kaikissa lehdissä ja on julkaistu Internetissä jo eilen. Paikallisista uutisista kirjoittamisessa kyse on usein resursseista. Tosin tavallaan päinvastoin, kuin on yleistä ajatella. Paikalliset jutut voivat nimittäin vaatia paljon enemmän resursseja kuin yleiset valtakunnalliset uutiset. Jääpallopeliin pitää lähettää toimittaja ja kuvaajakin olisi hyvä olla, tiedot pitää etsiä ja juttu pitää tehdä. Se vaatii tunteja työtä ja maksaa kun NHL:n tulokset tai formulauutiset saa STT:ltä kopioitua minuutissa ja kas, sivu on täynnä. Kannattaa katsoa oman seudun lehden urheiluosastolta, mikä on lehden omien toimittajien tekemien ja STT:n juttujen suhde. Tässäkin suhteessa oman aiheen läpimenoa edistää parhaiten jäsennelty ja olellinen tieto aiheesta.

Mutta kannattaa varmistaa, että oma tuote on kunnossa. Toimituksiin otetaan usein yhteyttä tyylillä: Eikö tästä aiheesta voisi välillä kirjoittaa kun siitä ei pitkään aikaan ole kirjoitettu. Arvatkaa toimiiko? Mutta uutiset kiinnostavat toimituksia aina.

Täällä jääpallopiireissä huomio keskittyy eniten valtakunnan mediaan. Eipä paikallislehtiä kotiseudun ulkopuolella kovin helppo olekaan seurata, joten se on aivan loogista. Niinpä kiinnostaisi kovin kuulla miten missäkin päin Suomea jääpallo on noteerattu. Onko jossain kirjoitettu jopa kaikista peleistä? Tai onko joku kolkka jossa jääpallosta ei kirjoiteta. Onko jossain kirjoitettu jääpalloa syväluotaavia artikkeleita?

AV