Hyvää iltaa jääpalloväki
Tässä viime posteissa on käsitelty jääpallomaalivahtien arkea, varusteita, torjuntatekniikoita sun muita. Kiitos kommentoijille, jatketaan keskusteluja.
Tällä kertaa ajattelin kirjoittaa hieman yleisemmästä aiheesta joka jääpalloväkeä kiinnostaa, nimittäin julkisuudesta. Pienenä lajina arvotamme itseämme paljon julkisen näkyvyyden kautta, jos näyt olet olemassa ja jos huomio lisääntyy, lajin katsotaan kehittyvän. Itsellänikin huomio uutiseen tai lehteen tarkentuu heti jos huomaan siinä jääpalloa.
Mielestäni jääpallo saa harrastajamääräänsä nähden kohtalaisen paljon julkisuutta. Toki valtakunnan uutisvirtaan pienen lajin on vaikea päästä, mutta se ei minun mielestäni ole kovin tärkeääkään. Kuten Äikäs totesi viikon littarissaan Hesarin uutissivusta, uutiset eivät ole kovinkaan positiivisia. Kyllä jääpallokin sinne pääsee, jos joku liigapelaaja puukottaa taksijonossa tai jää dopingtestissä huumeista kiinni.
Uutisoinnissa käytetään kriteereinä toimituksen arviointia siitä kuinka suurta joukkoa asia kiinnostaa. Ja jääpallon kohdalla täytyy tapahtua jotain niin suurta, että se kiinnostaa huomattavasti suurempaa joukkoa kuin jääpalloa tavallisesti seuraava yleisö, jotta se nousisi valtakunnalliseksi uutiseksi. Sen takia iltapäivälehdissä pienet lajit ovat esillä harvoin ja jos ovat niin yleensä kyseessä on skandaali. Urheiluruutu on tässä asiassa poikkeus, sillä Ylellä tosiaan on palvelutehtävä. Mutta jos asiaa Yleltä tiedustelisi, voisi vastaukseksi saada FST:n hoitavan jääpallon osuuden televisionäkyvyydestä. Onko jääpallo ollut Sportmagasinetissa esillä?
Tällä kaudella mieleeni ei tule kuin yksi uutinen, joka olisi voinut olla valtakunnallinen. Se oli Venäjällä pelaavien paluu kesken kauden palkan maksun loputtua. En tiedä oliko siitä suomalaisissa lehdissä, Ruotsissa se oli iltapäivälehtien urheilun pääuutinen. Toki ruotsalaisia palasi paljon enemmän ja suomalaisetkin palasivat ruotsalaisseuroihin. Toinen uutinen on tietysti MM-kisat.
Kohtalaisen paljon julkisuutta jääpallo saa paikallislehdissä. Tapanani on vieraspelien jälkeen käydä kirjastossa lukemassa maakunnan sanomalehdet ja lähes aina jääpallo on noteerattu. Ainakin HIFK:n vierailu on yleensä noteerattu, JPS:n ajoista en niin muista enää. Hesari kirjoittaa Helsingissä pelattavista peleistä vaihtelevasti, mutta se onkin enemmän valtakunnallinen lehti kuin paikallislehdet yleensä.
Paikallislehtien tekemiset ovatkin jääpallon kannalta paljon kiinnostavampia ja myös tärkeämpiä kuin valtakunnallinen media, sillä niiden uutiskynnys on jääpallon kannalta oleellinen. Porissa ei ole uutinen, että Veiterä voittaa Akilleksen, mutta Lappeenrannassa se on. Ja sen pitäisi Etelä-Saimaaseen päätyä. Paikallislehdissä myös julkaistaan jääpallon kannalta kiinnostavia artikkeleita, kuten Kalevan juttu nuorista oululaispelaajista tai Anttisesta. Keskisuomalainen julkaisi lähes sivun kokoisen jutun viime talvena Moskovasta MM-kisoista, toimittaja oli lähetetty sinne asti jääpallojuttukeikalle.
Hyvä paikallislehti kertoo aivan varmasti jääpallosta, kunhan seura ja joukkue on kiinnostava. Ja mistä tahansa saadaan kiinnostavaa, sen eteen vain joutuu näkemään vaivaa. Uutisia ja tietoa kannattaa koota yhteen ja jakaa toimituksiin. Ei toimituksissa ehditä uutisia etsimään, suurimman osan joku vinkkaa. Ja jos tietoa yhteen keräämällä helpottaa toimittajan työtä, uutisen läpimeno on paljon todennäköisempää. Lehteen kirjoittavana toimittajana voin kertoa, että mikään ei lisää jutun kokoa paremmin kuin valmiiksi kootut kansantajuiset taustatiedot uutistiedotteen lisänä. Kyllä toimittaja kunnian jutusta saa, vaikka joku muu olisi tiedot tarjonnut, mutta jos hän joutuu itse tiedot kaivamaan, jäävät ne usein kaivamatta.
Ja uutisia todellakin keksitään! Moni uutinen on tapahtuma, kuten kiinnostava ja jännittävä jääpallopeli jonka kotijoukkue voittaa. Mutta uutisia tai artikkelin arvoisia ovat myös monet seikat ja ihmiset joita ulkopuoliset eivät tiedä tai huomaa, mutta jotka ovat lajia seuraaville itsestäänselviä. Ei niistä lehdissä kerrota, ellei jääpalloväki nosta niitä esille.
Paikallislehden toimitukseen voi myös vedota paikallisuuden puolesta. Kymmenkunta vuotta sitten Keskisuomalainen uhkasi lopettaa paikallispeleistä kirjoittamisen ja keskittyä jääkiekkoon ja formuloihin. Kirjoittelu jääpallosta saattoi vähän vähentyä, mutta palasi sitten. Mitä virkaa paikallislehdellä on, ellei se kirjoita paikallisista asioista? Luulevatko ne voivansa kilpailla Internetin kanssa uutisista? Näitä voi toimittajilta asiallisin sanankääntein kysyä jos suhtautuminen on niuhaa.
No eivät lehdet yritä valtakunnallisen median kanssa uutisista kilpailla. Realismi vain ajaa ne julkaisemaan juttuja, jotka toistuvat kaikissa lehdissä ja on julkaistu Internetissä jo eilen. Paikallisista uutisista kirjoittamisessa kyse on usein resursseista. Tosin tavallaan päinvastoin, kuin on yleistä ajatella. Paikalliset jutut voivat nimittäin vaatia paljon enemmän resursseja kuin yleiset valtakunnalliset uutiset. Jääpallopeliin pitää lähettää toimittaja ja kuvaajakin olisi hyvä olla, tiedot pitää etsiä ja juttu pitää tehdä. Se vaatii tunteja työtä ja maksaa kun NHL:n tulokset tai formulauutiset saa STT:ltä kopioitua minuutissa ja kas, sivu on täynnä. Kannattaa katsoa oman seudun lehden urheiluosastolta, mikä on lehden omien toimittajien tekemien ja STT:n juttujen suhde. Tässäkin suhteessa oman aiheen läpimenoa edistää parhaiten jäsennelty ja olellinen tieto aiheesta.
Mutta kannattaa varmistaa, että oma tuote on kunnossa. Toimituksiin otetaan usein yhteyttä tyylillä: Eikö tästä aiheesta voisi välillä kirjoittaa kun siitä ei pitkään aikaan ole kirjoitettu. Arvatkaa toimiiko? Mutta uutiset kiinnostavat toimituksia aina.
Täällä jääpallopiireissä huomio keskittyy eniten valtakunnan mediaan. Eipä paikallislehtiä kotiseudun ulkopuolella kovin helppo olekaan seurata, joten se on aivan loogista. Niinpä kiinnostaisi kovin kuulla miten missäkin päin Suomea jääpallo on noteerattu. Onko jossain kirjoitettu jopa kaikista peleistä? Tai onko joku kolkka jossa jääpallosta ei kirjoiteta. Onko jossain kirjoitettu jääpalloa syväluotaavia artikkeleita?
AV
sunnuntai 4. tammikuuta 2009
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
1 kommentti:
Moro bandyväki,
Asiallista asiaa veli Vainiolta. On helppo olla hyvin pitkälle samaa mieltä. Realismissa pitää elää, mutta siinäkin voi olla optimistinen.
Varmaa on, että ei jääpallo eikä muukaan marginaalilaji saa kertalaakista valtavaa nostetta. Suosion kasvu menee väkisinkin pienissä palasissa, hitaasti tai vieläkin hitaammin. Mutta pääasia olisi, että suosio kehittyisi parempaan suuntaan, sen sijaan että junnaisi paikallaan tai jopa kuihtuisi pikkuhiljaa.
Mitä sitten on tehtävissä? No, viisaammilla voi olla parmpia ja rankempia visioita, toteuttamiskelpoisiakin. Mutta näin maallikkotallukan näkökulmasta yksi asia nousee ylitse muiden: aina kun on pienintäkin saumaa, vaikka edes tekosyytä, lajia pitää tuoda esille, positiiviseen sävyyn. Joka tilanteessa, joka käänteessä, ja kaikin mahdollisin keinoin. Sekä liiton että seurojen edustajien, mutta myös meidän katsojien ja muuten vain lajista kiinnostuneiden, ihan tavallisten penkkiurheilijoiden.
Kumulatiivinen vaikutus tällaisella perustason piiperrykselläkin voi olla yllättävän suuri. Ei sana kulje jos ei sitä kuljeta. Jos olemme vaikkapa häpeillen hiljaa katsomastamme jääpallo-ottelusta työpaikan kahvipöydässä, teemme passiivista vahinkoa lajillemme. Jos sitä vastoin kerromme innostuneena hienosta pelistä ja makeasta kelistä, joku voi tuurilla innostua itsekin käymään katsomossa. Samoin tiedotusvälineille pitää aina paikan tullen tarjoilla mahdollisimman valmista ja laadukasta materiaalia julkaistavaksi, kuten Aimokin painotti. Siksi seuroilla tulisi olla esim. tiedotusvastaavat, jotka hoitavat tämän osuuden, antavat toimittajille täkyjä päästä helpolla luomistyössään. Laiskoja ne ovat toimittajatkin, ja alttiita menemään siitä missä aita on matalin ;-)
Vaikeaahan toki tällaisen jokakelin pelin markkinoiminen laiskoille, mukavuudenhaluisille ja sensaationhakuisille nykyihmisille on. Sama ilmiö näkyy muuallakin kuin urheilun seuraamisessa. Laadukkaat ja asialliset asiaohjelmat eivät nykyään pärjää telkkarissa kaiken maailman hömppähapatusviihteelle. Taas ihmiset menevät siitä missä aita on matalin. Asia- ja laatuohjelmat kun saattavat vaatia jopa aavistuksen aivotoimintaa, kun taas Big Brother -tyyppiset rappiosarjat edellyttävät katsojiltaan korkeintaan ohjelman kilpailijoiden tasoa.
Mutta toivoa en silti menettäisi. Ihmisillä on taipumus seurata massan mukana, myös viihteen ja urheilun kuluttamisessa. Joskus se kriittinen massa jonkun ihmisen mielenkiinnon herättämiseen voi olla se oma massa. Tähän herätystoimintaan meillä kaikilla on mahdollisuus joka päivä ;-)
Mikko Holappa
Lähetä kommentti