"Omalla bussilla"

Hyvää päivää.

Tällä kertaa pitää palata hieman menneisyyteen ja muistella. Vanhat hyvät ajat palautuivat mieleen, kun luin Seinäjoen uuden jääpalloseuran Pallo and the Boysin verkkosivuja. Mahtavaa tietysti, että jääpalloon saadaan uusia seuroja. Ehkä ensi kaudella Suomi-sarjaan? Mutta harvinaista lienee nykyään, että seuralla on vielä oma linja-auto. Vieläkö tosiaan joku pääsee pelimatkalle 80-luvun bussilla? Kuva bussista tässä.

Kyllä oli tunnelma toinen kuin nykyisin kun omalla bussilla startattiin pohjoisen reissulle joskus -90-luvun alussa. "Omalla bussilla", opasti seurajohtaja Ilmo Viitanen joukkuetta matkaan. Ja kyllä sillä autolla reissatiinkin. Ahdasta ja hankalaa, mutta harvoin tylsää. Ja vakiokuski Ape Heikkilä jaksoi aina autoa kehua.

JPS:n vankka puna-sini-valkoinen vanha postibussi kuljetti joukkueita uskollisesti vuosikausia. Epäilen että osa ansiosta uskollisuudessa taisi olla Apella. Veikkaan että ihan kaikkien käsissä auto ei olisi yhtä luotettava ollut.

Ainakin se kaveri sai heti kättelyssä kyseenalaisen maineen joka ei osannut ilmata moottoria. Joukkue oli lähdössä kauden päätteeksi Uppsalaan Ruotsin finaaliin ja autosta oli varastettu polttoaineet. Linjuri hyytyi jo ennen Viitaniemeä, onneksi Ape saatiin puhelimeen ja hän pystyi konsultoimaan huollon ja auto saatiin kuntoon ja tankattua. Kuskin huumorintaju oli seuraavan kerran koetuksella heti Viitaniemessä. Parkkipaikalla joukkue oli kyllästynyt odottamaan ja sen tietää mitä tapahtuu kun juhlareissulle ollaan lähdössä ja joutuu odottamaan ja kevätaurinko paistaa ja eilen on oltu... Selitä siinä sitten urheilujoukkueen käytöstä ja yritä olla sanomatta, että on se kumma kun bussikuski pitäis olla eikä osaa katsoa onko autossa polttoainetta ja sitten se hyytyy eikä sitä osaa ilmata. Niin onko se kumma jos muutaman kaljan siinä tuntikaupalla odotellessa juo, eikä sitten vuolaasti kehu, että onpa hyvä kuski kun ei osaa linja-autoa ajaa. Se ei ollut hyvä alku. Kolmen päivän reissu oli jo ennen lähtöä täynnä konflikteja ja kello oli kai puoli kymmenen aamulla.

Viimeisiä kertoja matkustin siinä bussissa Keski-Suomen kivenkovan kolmosdivarin potkupallon pelireissulle muistaakseni Äänekoskelle. Bussi oli käynnissä kun pelaajat kokoontuivat Viitaniemeen. Matkan aikana panin merkille, että Ape piti autoa käynnissä koko ajan, kahvitauollakin. Kun se vielä pelin jälkeen ruksutti parkkipaikalla, kysyin Apelta onko autossa jotain vikaa. Oli, sitä ei voinut sammuttaa. Ja sillä oli ajettu jo juniorijoukkue Imatralta Jyväskylään ennen meidän reissua. Kun auton sai jollain manööverillä altapäin käyntiin ei sitä kannattanut sammuttaa. Muuten olisi voinut jäädä matkanteko siihen.

Mutta nykyaikana kaikki on niin siistiä ja steriiliä että siihen tikahtuu. On dvd:t ja vessat ja tilaa ja penkit kääntyy ja ja käsinojat nousee. Ei siinä mielikuvitukselle jää tilaa. Toisaalta ei ne vanhat autot aina ihan huippuja olleet. Varsinkaan pakkasella. Kerran ensimmäinen auto oli jäässä eikä sulanut, vaan hyytyi Tourulan huoltoasemalle. Toinen bussi hyytyi metsätaipalelle ja todettiin että Varkauteen on lyhyempi matka kuin Jyväskylään, joten WP:n bussi hälytettiin apuun. Peli alkoi myöhässä ja oli ohi jo ennenkuin ehdimme kentälle. Olin varamaalivahti, joten kyseessä oli 90-luvun alku. Mitenköhän silloin saatiin yhteys metsänkeskeltä? Ehkä jollain oli jo NMT. Se oli ainoa kerta kun pääsin WP:n bussin kyytiin, joskin sitä usein ihailin. Se oli muistaakseni postibussi myös, pitkä malli vain ja pyöreät etuvalot. Seuratunnukset isolla kyljessä kuten JPS:n bussissa. Ja paljon JPS:n bussia vanhempi. Kertokaa kuka muistaa. Ja kertokaa muutkin miten mukavaa ennen oli, omalla bussilla mennä.

AV