Näin sitä vierähti taas yhdet MM-kisat. Ruotsi voitti ja pieni Suomi taisteli urheasti. Sen verran kisoja katsoin, että nyt on yhteenvedon aika.
Aloitetaan tärkeimmällä eli maalivahtikollegoiden ryntäilyillä. Mukavaa oli, että kisojen molemmat huippupelit Ruotsi-Venäjä olivat myös maalivahtipelejä. Zinkenillä alkusarjassa sekä Ruotsin Andreas Bergwall että Venäjän Kirill Khvalko joutuivat venymään aivan huipputorjuntoihin pelin ratkaisuhetkillä. Khvalko torjui korkealta kulmasta ruotsalaisen suupin läheltä ja Bergwall otti kulmasta sellaisen kopin että jos pallo ei olisi kaverin kädessä ollut, en olisi torjunnaksi uskonut.
Rankkarikisassa Bergwall nappasi yhden pallon Khvalkoa enemmän, mutta se ei ollut pelkästään Bergwallin ansiota. Pallo sattui suoraan syliin ilman että Bergwallin tarvitsi liikahtaakaan. Kuva tilanteesta yllä. Näyttääkö siltä että Bergwall olisi torjunut? Klikkaa kuvaa, se suurenee.Finaalissa molemmat olivat vedossa. Ensimmäisella jaksolla peli vaihteli päädystä toiseen ja molemmat joutuivat töihin. Bergwall veti pidemmän korren koska Ruotsi oli parempi. Venäläisten vedot tulivat maalivahdin ulottuville, kun Ruotsalaiset purjehtivat koko hoidon läpi ja yksin Khvalkoa vastaan.
Suomen pojat esiintyivät myös edukseen. Tosin Kimmon en nähnyt pelaavan kuin Valko-Venäjän pelissä, niin arvio on hieman kevyt. Soranen eli Hiekkanen oli kieltämättä mainio silloin kun peli oli tasaista ja maalivahdilla on ylipäänsä mahdollisuuksia torjua. Venäjä välierässä Pasi teki minkä pystyi, mutta Kazakstan pronssipelissä hoiti tiukassa pelissä monta vaarallista tilannetta Suomen eduksi.
Muista maalivahdeista on hieman vaikea sanoa mitään koska kisoissa pelattiin niin vähän tasaisia pelejä. Esimerkiksi Norjan maalivahti torjui aivan huipputorjuntoja murskapelissä Venäjää vastaan, mutta puutteet jalkatorjuntatekniikoissa paljasti, että kyse saattoi olla myös Venäläisten heikentyneestä tarkkuudesta. Jääpallossahan maalivahtia tarvitaan ja mitataan vasta kun peli on tasainen.
Hyvä uutinen kisoista on, että niiden kokoa harkitaan pienennettäväksi. Se on paras uutinen pitkään aikaan. Nyt pelattiin 44 peliä ja leiri kesti pelaajilla lähes kaksi viikkoa. Siinä ei kyllä ole mitään järkeä, koska suurin osa otteluista on niin epätasaisia. Tällä kertaa muita kuin lajia tiiviisti seuraavia kiinnostavia pelejä oli tasan kaksi. Ruotsi-Venäjä kahdesti. No avausottelussa Ruotsi-Suomi oli ihan hyvin väkeä. Mutta pienemmät kisat avaavat mahdollisuudet myös Suomelle järjestää kisat.
Jos A-kisat pelataan neljän joukkueen kesken, niin tällä hetkellä Norja jää ulkopuolelle. Norja tietysti vastustaa uudistusta, mutta nyt joku voisi jyrätä Norskien yli. Joukkueella ei nimittäin ole urheilullisesti mitään tekemistä neljän parhaan maan kanssa. Norjalla on huomattavasti pienempi mahdollisuus voittaa Suomi kuin Suomella Ruotsi tai Venäjä.
Vielä parempi uutinen olisi että kisat pelattaisiin joka toinen vuosi. Turnauksia ja pelejä pitää tietysti olla, mutta MM-titteli kärsii jos siitä pelaavat kaksi samaa joukkuetta vuosi toisensa perään. Tällä hetkellä kun Suomella tai Kasakeilla ei ole kykyjä haastaa kaksikkoa vakavasti. Toki kisoissa on mahdollista onnistua juuri yhdessä ratkaisevassa pelissä, mutta ei se mahdollisuus tarkoita että joukkueet olisivat tasaväkisiä. Tasaväkisyys tarkoittaa, että voitosta taistellaan jatkuvasti eikä satunnaisesti. Jääpallossa tasoero kun tapaa tulla yhden pelin aikana paljon paremmin esille kuin muissa pallopeleissä. Näissä kisoissa tasoero oli selvä, Ruotsi ja Venäjä olivat selvästi muita edellä.
Jääpallo kun ei ole jääkiekkoa. Jääkiekko on niin suosittua, että sen ei tarvitse huolehtia niistä jotka kyllästyvät seuraamaan MM-kisoja joka vuosi. Jääkiekolle on tärkeää, että ne jotka lajiin ovat sitoutuneet (ja ovat valmiita sijoittamaan siihen rahaa) saadaan joka vuosi peliin mukaan. Ja jääkiekkoon sitoutuneita kannattajia on riittävästi.
Eikä tittelin painoarvosta tarvitse huolehtia koska laji saa niin paljon julkisuutta, ettei se saisi sitä merkittävästi enemmän vaikka painoarvo olisikin suurempi jos kisat olisivat harvemmin. Toisin sanoen kokonaisjulkisuus ei olisi suurempi jos kisoja olisi joka toinen vuosi. Lisäksi jääkiekossa hyviä maita on ratkaisevasti enemmän. Kisoja kierrätetään useamman maan kesken ja järjestäjämaassa kisat saavat suuren huomion. Jääpallossa nykymuotoisia kisoja voi järjestää vain Ruotsissa ja Venäjällä, eikä Ruotsissakaan ole voimia järjestää niitä joka toinen vuosi.
Jääpallossa asiat ovat päinvastoin kuin jääkiekossa. Juuri mestaruuden painoarvo olisi tärkeä, jotta huomiota saataisiin lisättyä urheilua seuraavien keskuudessa. MM-kisoista kirjoitettiin taas uskollisesti monessa lehdessä, mutta otsikoiden sävy kertoo mitä niistä ajatellaan. Suurin osa otsikoista oli tyyliä: Suomi vakiintunut pronssi-mitalijoukkueeksi. Varsinaista intoa jota yllätykset ja suuret voitot tuovat niistä ei löytynyt. Ja kuinka voisikaan olla? Suomen pronssi MM-kisoista kerran vuodessa tuskin yllättää ketään. Epäilen että julkisuus olisi suurempaa ja jääpallon kannalta laadukkaampaa jos kisat olisivat joka toinen vuosi. Tai jos kisat olisivat pienemmät jolloin Suomelle olisi mahdollista toimia järjestäjänä. Kotikisat kiinnostaisivat varmasti.
Loppuun pari kuvaa kisoista, Zinkeniltä Ruotsi-Venäjä.
Ei maalia!
Ei tainnut tästäkään tulla maalia.AV
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti