sunnuntai 22. helmikuuta 2009

Jää on parempi ulkona kuin hallissa

Iltapäivää.

Voiko rennompaa iltapäivää olla kuin maata kotona sohvalla ja katsoa jääpalloa telkkarista. Vänersborg ja Kungälv taistelevat ja molemmilla on paljon voitettavaa, mutta myös hävittävää. Elitserienissä on viimeisellä kierroksella vielä paljon auki. Vänersborg tarvitsee voiton varmistaakseen kahdeksannen sijan ja pudotuspelipaikan. Kungälv voi voitolla puolestaan välttää putoamiskarsinnat.

Mutta voi, Kungälvin maalivahtikollega munasi juuri. No maaleja menee, onneksi Kungälv kavensi pian kahteen yhteen.

Ruotsin tv:ltä muuten huomattavaa peliälyä näyttää viimeisellä kierroksella sarjataulukon alapään peliä. Samaan aikaan pelataan myös Västrås-Sandviken peli, mutta siellä ei samanlaista jännistystä ole kuin Vänersborgissa. Muita pelejä voi seurata samalla, jokaisesta maalista ilmoitetaan ruudussa.

Peli näyttää oikein hyvältä. Yleiskuvasta palloa on hieman hankalaa nähdä, mutta kaikista tärkeistä tilanteista näytetään läheltä kuvatut uusinnat useasta kulmasta. Suurimman osan maalitilanteista esimerkiksi ymmärtää oikein hyvin. Suuri merkitys on sillä, että peli pelataan päivänvalossa. Kummaa, että peli aloitetaan niin myöhään, että pimeä ehtii tulla. Valon lisäksi olosuhteet ovat muutenkin loistavat. Jää on selvästi kova, ilma on tyyni. Yleisöäkin näyttää olevan hyvin. Suoraan sanottuna peli näyttää siltä, että olisi sääli jos se pelattaisiin hallissa.

Nimittäin hallikeskustelussa kannattaa muistaa, että jos valitsemme että jääpallo siirretään sisälle, niin samalla menetämme parhaat olosuhteet pelata jääpalloa. Esimerkiksi jää ei hallissa ole koskaan niin hyvä kuin se voi parhailla pakkasilla olla ulkona. Omat kokemukseni rajoittuvat kolmeen peliin Västeråsin hallissa ja jää siellä on ollut kohtalainen aina. Se on melko kova, riittävän sileä. Mutta samalla tavalla kova ja liukas kuin pakkasjää se ei ole.

Jos hallin jää saa levätä koneen jäljiltä se on hyvä. Mutta luulen että arkipäivä Västeråsin hallissa ja muissakin halleissa on lähempänä jääkiekkohallien jäätä. Varsinkin jos hallissa on yleisöä joka lämmittää ilmaa. Eikä jääkiekkohallien jää jääpalloon noin keskimäärin sovellu kovin hyvin. Hyvä kova pakkasjää kestää 45 minuuttia peliä oikein hyvin, vaikka lunta siihen tulisikin päälle. Kovalla jäällä myös luistelu on kevyempää ja liuku parempi koska kitka on pienempi. Myös pallo liukuu, eikä vain pyöri.

Toinen ulkoilmaan läheisesti liittyvä tekijä on raitis pakkasilma. Pakkanen kohtuullisissa määrin haittaa katsojia, ei pelaajia. Pakkaskelillä, ehkä alle -10 asteessa, on raikasta ja oikein pukeutuneena keuhkot toimivat hyvin eikä rasitus kasva suureksi. Muistan miten Markus Hiukka tuumasi joskus että alle -5 asteen pakkanen ei käy jääpalloon. Olen Markuksen kanssa samaa mieltä, usein tuntuu että hikeen tukehtuu suojakeleillä ja keuhkot aukeavat vasta pakkasessa.

Sivuhuomautuksena muuten kaverini kommentti eiliseltä. Hän oli katsomassa vierasottelua Västanforssissa ja tuumasi pelin jälkeen: "Tuli hiki". Katettu katsomo oli suljettu takaa ja katossa oli kaasulämmittimet. Peliä oli kuulemma mukavan lämmin seurata viiden asteen pakkasesta huolimatta. Ensimmäisen kerran hänellä oli liikaa vaatteita päällä jääpallokatsomossa.

Kolmas tärkeä tekijä on valo. Varsinkin maalivahdille päivän valo on aivan ylivoimaisesti paras. Keinovalot aiheuttavat aina varjoja ja pallon kulkiessa tummasta taustasta vaaleaan ja päinvastoin, sen seuraaminen vaikeutuu. Pallon lentorata on helppo lukea sivusta, mutta kun se tulee kohti, aivan pienikin häiriö aiheuttaa että silmät joutuvat tarkentamaan palloon uudestaan. Ja se aiheuttaa aina riskin että pallon kadottaa. Västråsin hallissa on hyvät valot, mutta päivänvalolle ne eivät pärjää missään tapauksessa. Toisena sivuhuomautuksena, mielestäni Bandy-liigan pelit pitäisi pelata viikonloppuisin niin usein kuin vain mahdollista, koska silloin voidaan pelata päivänvalossa. Harvalla kentällä nimittäin on jääpalloon riittävän hyvä valot. Ja televisiota ajatelleen päivänvalo on ilman muuta keinovaloa parempi.

Kyllä jääpallosta hallilaji varmaankin tulee. Mutta ennenkuin näin on, niin kannattaa nauttia niistä asioista jotka tekevät lajistamme ainutlaatuisen. Ei esimerkiksi päivänvalosta kovin monessa talviaikaan pelattavassa lajissa pysty nauttimaan.

AV

2 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Olen seuraillut blogiasi jonkun aikaa ja mukava on ollut lukea tarinoita. Etenkin jääpallomaalivahtiuden ylimmän olemuksen hahmottamista käsittelevät jutut ovat olleet hienoja, tietenkin myös siksi että itseni on niihin ollut helppo samaistua. Hanskojen liimaaminen, sopivien varusteiden löytäminen, torjuntatyylien kanssa taisteleminen jne. been there done that. On ollut hauska huomata, miten samanlaisia "me kaikki" olemme. Monesti nuorempana, etenkin herkkänä teini-jääpallomaalivahtina, tuli ajateltua, että olenko ajatusteni kanssa yksin, siis silloin kun olin vielä epävarma jääpallomaalivahtiudestani. :-)

Mainitsemistasi pakkas- ja valojutuista en voisi olla enempää samaa mieltä. Itse olen aina tykännyt, että paras keli jääpallolle pelaajan (maalivahdin) kannalta on juuri sopivan rapsakka pakkanen. Vaikka tolppien välissä on tullut seistyä kovassakin pakkasessa niin harvoja ovat ne kerrat, kun voi sanoa palelleensa enkä edes käytä aluhanskoja. Ehkä aika on kullannut osan muistoista, mutta kuitenkin.

Päivänvalo on ehdottomasti paras siitähän nyt ei pääse mihinkään ja keinovalon huono puoli tulee esiin juuri pitkien kaaripallojen etäisyyden ja nopeuden hahmottamisessa. Monesti nämä ovat katsojan kannalta ns. helppoja palloja, mutta keinovalo tuo oman haasteensa niihin. Kollega-Holappa voinee kommentoida valoasiaan enemmänkin. Esimerkiksi omaa luokkaansa on jo legendaarinen lausahdus iltapelin lämmittelyssä HIFK:iä vastaan joskus noin suurinpiirtein -99 "..tu jätkät, mää en muuten näe yhtään mitään." Pelasimme Mikon kanssa silloin OPS:ssa ja siinäpä riitti nuorelle oppipojalle ihmeteltävää kun peli vielä hävittiin 10-1.

Anonyymi kirjoitti...

No löytyihän se Antin kommentti pienen suunsoiton jälkeen ;-)

Antti puhuu asiaa. Pienet ympäristöasiat ovat yllättävän tärkeitä, maalivahdin näkövinkkelistä. On helppo huutaa katsomosta "Imuri", ymmärtämättä oikeasti, mikä imaisuun saattoi vaikuttaa. No, itsekin saatan huutaa ihan samaa, mutta silloin on kyse tunteesta eikä asiasta ;-)

Tuo Antin viittaama OPS:n pronssiottelu on tietääkseni edelleen viimeisin Palloseuran mitaliottelu. Toivottavasti tänä vuonna 2009 siihen tulee päivitys. Ainakin aihetta olettaa niin on. Käsittämätöntä muuten, että Palloseura tuolloin oli pitkästä pitkästä aikaa mitaliottelussa, ja tuli siihen bussilla juuri ennen ottelun alkamista. Kaikki kunnia OPS:n seurajohdolle, mutta silloin en ymmärtänyt asiaa, enkä ymmärrä vieläkään. Ei se bussikuskin muutaman tunnin lisäliksa niin ratkaiseva voinut olla ;-)

Kylllä meidät heikkonäköiset pitää ajaa pois lajin parista, ei siitä pääse mihinkään. Ei nimittäin ulko-olosuhteissa tule näkyvyys jatkossakaan olemaan sen parempi kuin aiemmin. Toivottavasti siis jääpallon pariin saadaan jatkossa enemmän kuin puolisokeita maalivahteja :-)

Hauskaa jääpallokevättä itse kullekin, itse ainakin käyn katsomassa kaikki Oulu paikallisjatkopelit!