Olipa Sirius yllättävän hyvä

Iltaa

Vai oliko Vetlanda sittenkin huono? Sitä voisi arvioida tarkemmin jos olisi nähnyt toisen puolivälierän Uppsalassa tiistaina. Vaan olisiko siitä voinut joukkueita arvioida, koska lumisade sotki pelin?

Ensimmäisen pelin näin telkkarista ja siinä Sirius oli aktiivisempi ja monipuolisempi, pelasi paremmin kuin Vetlanda. Vetlanda tosin teki maaleja paljon enemmän, joten ansaitsi voiton. Ja hyvä että voitti, sillä kolmas puolivälierä eilen oli hieno tapahtuma. Studenternasilla yleisöä oli 5045.


Ei Vetlanda eilen ihan tikissä ollut, sillä se ei toisella jaksolla pystynyt haastamaan Siriuksen 2-0 johtoa. Peli oli ensimmäisen jakson ja Siriuksen kolmanteen maaliin asti hyvin rauhallista. Kumpikaan ei pystynyt vaihtamaan rytmiä ja sehän peliä johtavalle Siriukselle kävi.

Peli ratkesi oikeastaan Siriuksen oikean sivutuen hirmupommiin kattoon läheltä laitaa ainakin 25 metristä. Sivutuki Lars Fall sai maalista itseluottamusta kuin ruiskulla suoneen. Heti perään hän latasi uudestaan samasta paikasta ja samaan yläkulmaan. Maalivahti Jonas Persson torjui vaivoin. Parin minuutin kuluttua Fall nappasi kaverin läpiajoon ovelalla syötöllä. Fallin supervartti loppui kun Vetlanda totesi hänet liian varalliseksi ja taklasi kylmäksi. Fall ei palannut peliin. Svenskbandyn mukaan hänen pelit saattavat olla kaudelta ohi, luistimen terä oli viiltänyt jalkaa.

Mutta Vetlandan peli oli ohi. Siriuksella sen sijaan jokin tulppa irtosi ja joukkue hallitsi lopun lähes leikitellen. Varsinkin keskikentän maanviljelijä Anders Eskhult purjehti pallon kanssa kuten halusi. Syötti joutessaan pari maalia.

Peliä seuratessani huomasin että molemmat maalivahdit pelasivat itse liimatuilla hanskoilla. Sitä kummallista Mikki Hiiren kädeltä näyttävää mustaa kumia olivat liimanneet joihinkin rukkasiin. Olen joskus kokeillut sitä mustaa kumia, kun testasin Pättiniemen hansikkaita, mutta en uskaltanut peliin ottaa käyttöön. Se noin periaatteessa tuntuu ihan hyvältä. Itse pelaan siis oransseilla Kosan vakiohanskoilla 401. En ole uskaltanut mitään uutta kokeilla kun nykyään menee vuosi tottua. Jäi ne Rebokin patjatkin sitten käyttämättä kokonaan kun ei joulun jälkeen uskaltanut lähteä leikkimään. No tutkikaa tuosta Siriuksen Jakob Sälebyn rukkasia ja kommentoikaa. Aukeaa isompana kun klikkaa. Samanlaiset polvisyndit kun mulla käyttämättä muuten.



Mutta aika moni pelaa sellaisella kokoonpanolla, että on liimannut oranssin ja mustan kumin päällekkäin. Mikähän logiikka siinä on? Kyllä mun mielestä yksi kerros on riittävän paksu. Eikä se paksuus pelissä mikään tekijä ole. Paitsi tietysti liian paksu ei hanska saa olla. Tärkeintä siinä on että kumin vastus on tasainen ja käsi kiertyy täsmällisesti pallon ympärille. Mutta mulla on sellainen fiilis, että olen ainoa joka vakiohanskoilla pelaa. Eikä se varmasti johdu siitä, että olisin kaikista vaihtoehdoista valkannut parhaan. Se johtuu siitä että tuttu tuntuma antaa varmuutta. Eikä sitä uskalla vaihtamalla riskeerata. Sivuhuomautuksena muuten niin viime kaudella hylkäsin uuden maskin kun sen reiät oli erilaiset kuin häkissä, enkä nähnyt kunnolla. Oon mä näköjään aika konseratiivinen.

Niin. Studenternasilla on sellaiset valot, jotka pitäisi olla minimivaatimuksena kaikille jääpallokentille. Tolppa on niin korkea, että siellä päällä on punainen merkkivalo lentoliikennettä varten. Tehoa riittää. Eikä räpsy.

Vielä pelistä sen verran, että Nappe Larsson ei mahtunut Siriuksen pelavaan kokoonpanoon. Olin hänet katsomosta näkevinäni, mutta kadotin ennenkuin ehdin kuulumisia kysymään.

AV

15 kausi toi voiton kauden viimeisestä pelistä

Iltaa.

Ei ole voittaminen helppoa jääpallossa. Ajattelin sitä jälleen viikonloppuna kun pelasimme sunnuntaina Karlstadissa karsintaa Alsvenskaniin Mosserudia vastaan. Ennen tätä kautta olen pelannut jääpalloa Bandyliigassa arviolta 14 vuotta. Kertaakaan en ole voittanut kauden viimeistä peliä. Siis sellaista, jolla olisi merkitystä joukkueelle, joka toisi seuralle jonkinlaisen saavutuksen. Jääpallourani ajan kaikkea kesän- ja syksyn harjoittelua on siis leimannut edellisen kauden pettymys. Ehkä se on saanut myös jatkamaan, toivomaan että saisi kokea voiton tunteen keväällä.

Eilen vihdoin voitin kauden viimeisen pelin. Vastustaja ei ollut kummoinen, mutta kokonaisen päivätyön saimme jälleen tehdä. Tiedättehän millaiseksi peli menee kun toisella ei ole mitään hävittävää ja toisella kaikki. Ja miten se rämpiminen alkaa jos vastustaja ryhmittyy kaarelle ja sieltä saa tehtyä vastaiskuilla muutaman maalin. Sunnuntaina maaleja tuli omiin, mutta onneksi eilen ei. Vaikka lähellä se oli. Saimme pidettyä turvallisen neljän maalin eron koko toisen jakson. Peli päättyi 6-2. Vieraissa sunnuntaina 5-5.

Vaikka voitto karsinnoissa tuli huomattavasti heikompaa joukkuetta vastaan, oli sen merkitys seuralle suuri. Pelin jälkeen oikein näki helpotuksen seurajohdon ilmeissä. Putoaminen 1-divisioonaan olisi merkinnyt seuran kehittymisen pysähtymistä vuosiksi. Divarista ei nimittäin tosiaankaan tulla sukkulana takaisin Allsvenskaniin, siitä karsintasysteemi pitää huolen. Ykkösdivarin joukkue pelaa kaksiosaisen esikarsinnan ja sen voittaja pelaa Allsvenskan-joukkueen kanssa toisen karsinnan. Divariporukalle, jonka fyysinen kunto ei kauden aikana peleissä samalla tavalla kehity kuin korkeammalla pelaavan, tulee reiluun viikkoon neljä karsintapeliä. Kynnys sarjojen välillä on aika suuri. Lisäksi divarissa pelaavaan joukkueeseen on syksyllä hyvin vaikea houkutella pelaajia, joilla voisi keväällä taistella karsinnoissa tasapäisesti. 1-divisioona on siis kolmanneksi korkein sarjataso ja Allsvenskan toiseksi korkein Ruotsissa.

No nyt on voitettu kauden viimeinen peli. Ja seurakin sai saavutuksen. Ja täytyy myöntää että ihan voittaja olo tässä nyt on. Toivottavasti hyvän olon tunne säilyy hetken.

Itse peli ei ollut kovin mukava, sillä se pelattiin illalla. Ja kuten olen jo manannutkin, niin kyllä näkövaikeuksia oli. Tunne on tukala. Mietin sitä heti pelin alussa kun vastustaja pääsi vasemmalta laukaisupaikkaan. Harkitsin hetken jäänkö torjumaan, mutta päätin että en kumminkaan näe kun märkä jää kiilsi keltaista ja päätin lähteä vastaan ja pakottaa lyömään päin. Syöksy onnistui, mutta kun katsoin taakse niin herran jestas miten kauas olin tullut lyöntiä torjumaan. No tyyli on vapaa, ei maalia.

Toisella jaksolla oli toinen holtiton suoritus kun kaaripallo sivurajalta katosi pelaajien sekaan ja ehdin laskelmoimaan että se pomppaa vähän ennen minua. Mutta kun en palloa nähnyt, niin päädyin ryntäämään jalat edellä oletettua pomppukohtaa kohti. Siellä oli muuten aikamoinen mailaviidakko myös, se oli sellainen toivotaan pallo lähellä maalia seisovaa porukkaa kohti. Pallo osui ilmeisesti koska se ei mennyt maaliin. Se pomppasi suoraan ylöspäin, mutta kiersi onneksi maalin ohi. Sain kaverilta varovaisen hyvä-kannustuksen sellaisella äänensävyllä, että kappas kun ei tullut maalia ja voihan siitä vähän kehaista, mutta ei tuota noin olisi kannattanut hoitaa, eikä siinä ihan niin suuri marginaali ollut kuin olisi pitänyt olla. Mutta tyyli on vapaa, ei maalia.

No muut torjunnat oli sitten ihan kontrolloituja. Kyllä se näkeminen vähän helpottaa kun jään kiilto vähenee pelin kuluessa. Mutta on siinä rankkarialueessa hinkkaamista kun sitä yrittää kurvailulla valkaista.

Jääpalloa on pelattu muuallakin. Hammarby kävi häviämässä Sandvikenille ja ulos kisoista. Se oli rankattu Dagens Nyheterissä urheilun pääuutiseksi. Jutussa pohditaan, että Hammarbyn on luultavasti vaikea pitää Venäjältä täksi kaudeksi palanneita tähtiä ensi vuonna. Tässä juttu itse pelistä. Jopa Gustavsbergs IF:n sarjapaikan uusiminen ylitti DN:n uutiskynnyksen, tästä näet.

Svenska Dagbladetissa kerrottiin että seurat toivovat MM-kisojen siirtämistä pelattavaksi kauden jälkeen. Ruotsissa pohditaan myös, että puolivälierät pelattaisiin paras viidestä. Välierissä on jo paras viidestä -systeemi. Lue lisää tästä.

Norjassa Solberg ja Hövik pelasivat kolmannen välierän sunnuntaina. Hövik oli voittanut ensimmäisen pelin 7-6, Solberg voitti toisen 3-1 ja kolmannen 6-3. Viitasen veljekset Hövikistä kesälomalle. Finaalissa Staebeck ja Solberg. Paikalla kolmannessa välierässä oli Norjalainen lehti DT videokameran kanssa ja nauhalle on tarttunut muutama aika huikea suoritus. Solbergin maalivahti nappaa läpiajon suvereenisti 1.13 kohdalla. Aika huima on Solbergin kaverin lyönti suoraan ilmasta maaliin, 1.47. Mutta kyllä Solberg sähläsikin, kolme omaa samassa kasassa, aika hauskan näköinen tilanne, 1.58. Katsokaa itse. On pelistä Hövikin kapteenin Chrstian Waalerin haastattelukin, jos joku Norjaa ymmärtää. Moni puhuu, mutta kuka ymmärtää. No näytetään siinä vähän peliäkin.

Siinä kaikki tällä kertaa. Huomenna menen katsomaan kolmannen puolivälierän Uppsalaan. Sirius tasoitti maanantaina voitot Vetlandaan vastaan lumisateessa jatkoajalla. Paikalla oli 3800 katsojaa. Katsotaan jos siellä jotain kerrottaavaa ilmaantuu.


AV