Vai oliko Vetlanda sittenkin huono? Sitä voisi arvioida tarkemmin jos olisi nähnyt toisen puolivälierän Uppsalassa tiistaina. Vaan olisiko siitä voinut joukkueita arvioida, koska lumisade sotki pelin?
Ensimmäisen pelin näin telkkarista ja siinä Sirius oli aktiivisempi ja monipuolisempi, pelasi paremmin kuin Vetlanda. Vetlanda tosin teki maaleja paljon enemmän, joten ansaitsi voiton. Ja hyvä että voitti, sillä kolmas puolivälierä eilen oli hieno tapahtuma. Studenternasilla yleisöä oli 5045.
Ei Vetlanda eilen ihan tikissä ollut, sillä se ei toisella jaksolla pystynyt haastamaan Siriuksen 2-0 johtoa. Peli oli ensimmäisen jakson ja Siriuksen kolmanteen maaliin asti hyvin rauhallista. Kumpikaan ei pystynyt vaihtamaan rytmiä ja sehän peliä johtavalle Siriukselle kävi.
Peli ratkesi oikeastaan Siriuksen oikean sivutuen hirmupommiin kattoon läheltä laitaa ainakin 25 metristä. Sivutuki Lars Fall sai maalista itseluottamusta kuin ruiskulla suoneen. Heti perään hän latasi uudestaan samasta paikasta ja samaan yläkulmaan. Maalivahti Jonas Persson torjui vaivoin. Parin minuutin kuluttua Fall nappasi kaverin läpiajoon ovelalla syötöllä. Fallin supervartti loppui kun Vetlanda totesi hänet liian varalliseksi ja taklasi kylmäksi. Fall ei palannut peliin. Svenskbandyn mukaan hänen pelit saattavat olla kaudelta ohi, luistimen terä oli viiltänyt jalkaa.
Mutta Vetlandan peli oli ohi. Siriuksella sen sijaan jokin tulppa irtosi ja joukkue hallitsi lopun lähes leikitellen. Varsinkin keskikentän maanviljelijä Anders Eskhult purjehti pallon kanssa kuten halusi. Syötti joutessaan pari maalia.
Peliä seuratessani huomasin että molemmat maalivahdit pelasivat itse liimatuilla hanskoilla. Sitä kummallista Mikki Hiiren kädeltä näyttävää mustaa kumia olivat liimanneet joihinkin rukkasiin. Olen joskus kokeillut sitä mustaa kumia, kun testasin Pättiniemen hansikkaita, mutta en uskaltanut peliin ottaa käyttöön. Se noin periaatteessa tuntuu ihan hyvältä. Itse pelaan siis oransseilla Kosan vakiohanskoilla 401. En ole uskaltanut mitään uutta kokeilla kun nykyään menee vuosi tottua. Jäi ne Rebokin patjatkin sitten käyttämättä kokonaan kun ei joulun jälkeen uskaltanut lähteä leikkimään. No tutkikaa tuosta Siriuksen Jakob Sälebyn rukkasia ja kommentoikaa. Aukeaa isompana kun klikkaa. Samanlaiset polvisyndit kun mulla käyttämättä muuten.
Mutta aika moni pelaa sellaisella kokoonpanolla, että on liimannut oranssin ja mustan kumin päällekkäin. Mikähän logiikka siinä on? Kyllä mun mielestä yksi kerros on riittävän paksu. Eikä se paksuus pelissä mikään tekijä ole. Paitsi tietysti liian paksu ei hanska saa olla. Tärkeintä siinä on että kumin vastus on tasainen ja käsi kiertyy täsmällisesti pallon ympärille. Mutta mulla on sellainen fiilis, että olen ainoa joka vakiohanskoilla pelaa. Eikä se varmasti johdu siitä, että olisin kaikista vaihtoehdoista valkannut parhaan. Se johtuu siitä että tuttu tuntuma antaa varmuutta. Eikä sitä uskalla vaihtamalla riskeerata. Sivuhuomautuksena muuten niin viime kaudella hylkäsin uuden maskin kun sen reiät oli erilaiset kuin häkissä, enkä nähnyt kunnolla. Oon mä näköjään aika konseratiivinen.
Niin. Studenternasilla on sellaiset valot, jotka pitäisi olla minimivaatimuksena kaikille jääpallokentille. Tolppa on niin korkea, että siellä päällä on punainen merkkivalo lentoliikennettä varten. Tehoa riittää. Eikä räpsy.
Vielä pelistä sen verran, että Nappe Larsson ei mahtunut Siriuksen pelavaan kokoonpanoon. Olin hänet katsomosta näkevinäni, mutta kadotin ennenkuin ehdin kuulumisia kysymään.AV
3 kommenttia:
Morijens,
Hanskoja enemmän tuossa kuvassa kiinnittää huomion maalivahdin olemus - vaikuttaisi siltä, että kaukalosta on otettu veskari ulkoilmaan katselemaan kirkkaita iltavaloja, ja mailan tilalle annettu hanskat ;-)
Aihettahan tuli kaluttua jo aiemmin, mutta kun konservatiivisuudesta mainitsit, pannaan näin vielä pykälää paremmaksi. Onneksi huipulla pelaavat bandymoket ovat liikkuvuudeltaan ja urheilullisilta ominaisuuksiltaan jotain ihan muuta kuin ulkoinen olemus nykyään antaa olettaa.
Mikki Hiiren käden väristä on muuten paha mennä sanomaan, sillä vikisijällä kun on aina valkoiset hanskat kämmenten peittona ;-)
Pitääkö noilla uusilla polkkareilla muuten pistää torjuntatekniikkakin osin uusiksi? Eli opetella pois terätorjunnoista ja paiskata patjaa jäähän aina kun matalana näyttäisi tulevan. Vai taipuuko jalat paksuista patjoista huolimatta vanhallakin tyylillä tarvittaessa?
Mikko Holappa
Morjens toveri.
Kyllä pitää opetella uutta tekniikkaa, mutta kun sen oppii, niin terällä torjuminen ei ole mikään ongelma.
Itse opettelin sitä uusiksi jo viitisen vuotta sitten kun Jofalta tuli ekat leveät suojat. Ongelma on siinä jalassa jonka polvi on jäätä vasten.
Eli kun heittäytyy sivulle ja alkaa ojentaa jalkaa joka tavoittelee palloa, niin hieman perässä toisen jalan polvi tulee jäähän. Kun siinä polven kohdalla on noissa suojissa kulma eikä entiseen tyyliin pyöreä, niin sen kulman hallinta aiheuttaa epätasapainoa. Kun pyöreässä suojassa polvi voi olla jäässä missä asennossa tahansa, niin kulmikkaassa vain kahdessa ennenkuin sitä oppii käyttämään.
Jofan suojat on sen verran pehmeät, että siinä se polven kulma antaa periksi aika pian ja se alkaa sujumaan. Mutta noita Rebokin suojia kokeilin sen verran, että niissä se polven ympäristö on tosi kova, eikä ihan helpolla alkanut taipua.
Mun soluille kova kulma ei käy. Siinä joko ukko taittuu väärin ojentavan polveen suhteutettuna jolloin kaatuu eikä pysty seuraamaan vartalolla liikettä. Toinen vaihtoehto on sitten että suoja vääntää polvea vinoon, eikä sekään ole hyvä.
Sen takia siis hylkäsin ne rebokin suojat ja palasin Jofiin, jotka muuten huomasin huomattavasti kevyemmiksi ja paremmin istuviksi.
Noin keskimäärin mun tuntuma on kun pelejä olen seurannut, niin kyllä patjaa paiskataan maahan herkemmin kuin ennen. Hyvät, ainakin Elitserien maalivahdit mitä olen tällä kaudella nähnyt, osaa käyttää myös terää. Mutta Allsvenskanissa näkyi jo monta kaveria, joiden en usko terätorjuntaa hallitsevan.
Aikuisillahan ei nyt niin väliä ole, mutta hieman huolestuttavaa oli, että noin puolet Gustavsbergin kymmenestä 8-12 vuotiaasta maalivahdista ei ollut edes ajatellut terätorjuntaa. No nyt osa osaa sen jo hyvin ja muillakin on ainakin kuva miten sitä kannattaa alkaa hakemaan ja harjoittelemaan.
Arvaa muuten ottiko Daniel Kjörling Västeråsin maalissa terällä Hammarbytä vastaan. Ja haki palloa aika kaukaa kulmasta.
Niin tosiaan valkoisethan ne Mikin hanskat on. Mutta ulkonäko on ainakin samanlainen.
AV
Osa meistä on konservatiivisia ja osa hakee koko ajan uutta. Monella pikkupojalla, mukaanlukien itseni, yksi tärkeä syy ryhtyä maalivahdiksi oli se, että saa ne hienot maalivahdin varusteet. Joillakin tämä vaihe menee ohi ja joillakin se pysyy.
Itse selasin joka vuosi Kosan kuvaston läpi, että mitä uutta tänä vuonna on keksitty ja mielellään uusia juttuja mahdollisukksien mukaan testasin. Monesti kuitenkin pitäydyin vanhassa ja hyväksi havaituissa ja kuten Aimo mainitsikin niin syynä oli varmaan se tuttu ja turvallinen tunne. Radikaalein varsutemuutos mitä olen tehnyt on vaihtaminen perinteisenmallisista Kosa-polkkareista näihin vähän leveämpiin, mutta nyt jo niin kapeisiin Kosa-malleihin. Aluksi tuntui, että ne jalassa ei pysty edes kävelemään saati torjumaan. Mutta kaikkeen tottuu ja ihan hyvin kai niillä pelasi.
Kerran aktiiviaikana kokeilin myös maskin käyttämistä treeneissä, ei toiminut ja se kokeilu jäi siihen. Ei uskaltanut ottaa tehokkaampaan käyttöön, kun ei tuntunut hyvätlä ja koko ajan piti kuitenkin taistella peliajasta maalivahtitoverin kanssa. Nyt myöhemmin harraste- ja Suomi-sarjassa, osin pakon sanelemana, olen päätynyt maskin käyttöön ja todennut sen erittäin hyväksi ratkaisuksi. Pakon sanelemana siksi, että 4-vuotias poikani omi vanhan häkkikypäräni itselleen Tuomas Tarkki -pihapeleihin. Meidän pihan tuomastarkki toki käyttää jääpallomailaa ja pelivälineenä toimii jääpallo. Torjuntatyylikin on enemmän holappamaista hyppimistä kuin patjat jäähän, että ei huolta konservatiivikot. ;-)
Lähetä kommentti